016Rakkaalla roskalla on monta nimeä. Riippuu paikkakunnasta ja palkanmaksajasta, onko kyseessä polttokelpoinen jäte, energiajäte, energiajae vai reffi. Mökin mummon mielestä kermatölkki ja kiikkustuolin pakkauslaatikko ovat yhtä ja samaa pahvijätettä. Puhuvatko tuotannon tekijät propeenista vai polypropeenista, kertoo puolestaan siitä, missä vaiheessa muovimateriaalin elinkaarta asian kanssa työskennellään.

Hiljattain kävimme alan konkareiden kanssa vilkkaan keskustelun tutun ja vakiintuneen, mutta hivenen epäloogisen kierrätyspolttoaine-termin käytöstä. Mikäli kierrätyspolttoaine olisi uusi tuote nyt, niin nimeksi todennäköisesti valittaisiin jokin muu, paremmin energiantuotantoon sopiva sana. Helppoa ei taitaisi myöskään olla, jos kierrätys-sana yritettäisiin korvata oikeammalla termillä jokaisella kirpputorilla, vaatelahjoituksessa ja kierrätyskeskuksessa. Ympäristöystävällinen ei ollut Kuluttaja-asiamiehen mukaan sopiva sana 1990-luvulla, ja pari vuotta sitten Kotimaisten kielten keskus piti kiertotaloutta epäselvänä terminä.

Jätehuoltopäiviä on pidetty kohta 30 kertaa, ja alan termistössä on edelleen tekemistä ja kehitettävää. Suomessa on vahvoja alueittaisia perinteitä ja toimintatapoja tärkeissä asioissa, kuten ruoassa ja meille tärkeässä jätehuollossa. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan yhteisiä ja samoin ymmärrettyjä jätehuollon sanoja, jotta toiminta kehittyy ja tavoitteisiin päästään.

Materiaalitehokkuus vaihtui resurssitehokkuuteen ja nyt kiertotalouteen, mutta ehtikö suuri lajitteluyleisö Kontulassa ja Korvatunturilla mukaan? Entä me alan toimijat, työskentelemmekö jätehuollossa, ympäristöhuollossa vai kiertotaloudessa ja puhummeko ekoteollisuuspuiston aidasta vai aidan seipäistä?

Samalla sanalla voi olla erilainen merkitys kullekin ammattilaiselle ja alan ulkopuolisille. Jätehuollon termien ja keskustelun pitäisi kuitenkin lisätä tietoa myös koteihin ja työpaikoille riippumatta taustatietojen määrästä. Jätehuolto koskee kaikkia. Yhteinen ja ymmärrettävä sanasto sekä vuoropuhelu helpottavat jätehuollon yleistä hyväksyntää ja vievät koko alaa, kierrätystä ja kiertotaloutta eteenpäin.

Tervetuloa Jätehuoltopäiville keskustelemaan kiertotaloudesta, kierrätyspolttoaineesta tai vaikka aidan seipäistä.

Juttu on julkaistu Jäteplus-lehdessä 3/2016

069Oulunkylän sijainti ja kulkuyhteydet ovat erinomaisia. Junalla pääsee nopeasti keskustaan ja nyt kätevästi myös lentokentälle. Bussit liikkuvat moneen suuntaan ja pyöräteistä puolestaan pidetään huolta. Vesiteitsekin pääsisi, jos vene löytyy, Vantaanjokea pitkin kulkemaan. Ulosmenoväylätkin ovat lähes nurkilla, jos täältä joku haluaa kauemmaksi lähteä.

Aikanaan Helsingin keskusta tuntui olevan kovin kaukana ja etäinen. Lapsena keskustaan matkustettiin harvakseltaan ja syystä, muutoin elämä oli Oulunkylässä. Syntymäpäivälahjat ostettiin Tavara-Taimenelta, tivolin lamppujen loisteessa naurettiin nykyisellä Ogelin tontilla, lastenjuhlissa ongittiin Oulunkylän ala-asteen liikuntasalissa ja urheilutempauksia juotiin kuumaa mehua liikuntapuiston liepeillä.

Mutta kun matkaan lähdettiin, se tehtiin ”Nakilla” eli Metsälän linjan bussi numero 69:llä. Nakki-lempinimen tunsivat bussia käyttävät ja reitin varrella asuneet. Nakilla me matkustimme kätevästi linja-autoasemalle. Lempinimen tarkka alkuperä ei ole tiedossa, mutta se saattoi johtua bussin punavalkoisesta värityksestä tai automerkistä.

Liikkuminen ja asukasmäärä on niistä päivistä lisääntynyt ja muuttunut. Meitä on entistä useampi, liikkumassa entistä laajemmalle alueelle ja useammin. Työssäkäyntialue on laajentunut ja opiskelumatkat ovat pidentyneet. Harrastukset ja matkat niihin ovat monipuolistuneet ja vapaa-aikanakin matkustellaan moneen kolkkaan.

Muutoksia Oulunkylän liikenteeseen on tulossa muun muassa Raide-Jokerin rakentamisen myötä. Maaherrantiestä tulee joukkoliikennekatu ja autoliikenne Veräjälaaksoon tulee kulkemaan ja kuormittamaan Kirkkoherrantietä ja Jokiniementietä. Veräjälaakson liikenteen siirtäminen Kirkkoherrantielle ja Jokiniementielle kasvattaa läpiajoliikennettä, melua ja riskejä reitin varrella. Nykyinen liikenneyhteys radanvartta pitkin Veräjälaaksoon on mutkaton ja toimiva, hyvä koko alueen asukkaita ajatellen, joten sen soisi säilyvän. Tulevaisuudessa tarvitaan uusia ja pidempään asuneita oulunkyläläisiä palveleva, toimiva ja riskitön liikennejärjestely alueella.

Juttu on julkaistu 10.9. ilmestyneessä Oulunkyläinen-lehdessä Krabben mäeltä -palstalla

h 653Luulo kaikkien jätteiden päätymisestä kaatopaikalle on sitkeässä elävä urbaanilegenda mihin eilen 21.8. vastasi HS:n Torsti palstallaan. Kaikkia jätteitä ei ole saanut, eikä kannattanut, eikä niitä ole toimitettu kaatopaikalle, mutta urbaanilegenda elää ikävän hyvin vuosikymmenienkin jälkeen.

Kaatopaikka vaihtoehdoista viimeisin  

Lähes kaiken jätemateriaalin kierrätys tai hyödyntäminen energiana on mahdollista. Jätteen sijoittaminen kaatopaikalle on lainmukaisista vaihtoehdoista viimeisin ja nykyisin jo vaikeaa, joten urbaanilegenda kaiken jätteen sijoittamisesta kaatopaikalle on virheellinen.

Olen kuullut urbaanilegendan kymmeniä kertoja kymmenien vuosien ajan. Kovin varmana pidetyn tiedon antaja vain on vaihdellut. Kyseessä on ollut milloin nimetön jätekuski, siivooja, talonmies tai melkeinpä serkun kummin kaiman koira.

Lain mukaan syntyvää jätettä on ehkäistävä. Jos se ei ole mahdollista on jäte käytettävä uudelleen. Jätteen sisältämä materiaali on ensisijaisesti kierrätettävä ja toissijaisesti ohjattava energiantuotantoon. Viimeinen vaihtoehto, ja useimmiten kestämättömin, on kaatopaikalle hautaaminen.

Onko urbaanilegenda sopiva tekosyy

Jäteauton kuljettaja ei sekoita oikein lajiteltua hyötyjätettä, joten lajitteluinnon puutteeksi ei käy veruke, että jätteet sekoittuvat kuitenkin jäteautossa tai päätyvät kaatopaikalle samaan monttuun. Onko urbaanilegenda elänyt pitkään, koska se on tarjonnut sopivan tekosyyn olla lajittelematta? Ilman muuta ja innokkaasti lajittelisin, mutta kun ei kannata, se kuuluisa joku muu tekee toimeni n i i n turhaksi.

Eri jätelajit kerätään ja kuljetetaan toisistaan erillään. Joissain jäteautoissa on mahdollista kerätä eri lokeroihin useampaa jätelajia samalla tyhjennyskerralla. Moni siivooja kerää epäilystäsi huolimatta siivousvaunuunsa sinunkin työpaikallasi eri jätelajeja ja toimittaa ne erillisinä kiinteistön keräyspisteeseen.

Kierrätys alkaa aina lajittelusta eli on juuri sinusta ja minusta kiinni, että se toteutuu. Ei anneta paikkansapitämättömän urbaanilegendan enää tuhota kierrätystä.

013Sateisesta kesästä huolimatta olen poikennut ulkoilureiteillä, nauttinut kaupunkipuistoista ja viheralueista, erityisesti Oulunkylässä ja lähistössä.

Kaupungin kukkaistutukset ja vehreys ovat kaunista katseltavaa, mutta lyhyelläkin kävelyretkellä silmiin osuu myös turhan monta tarpeetonta ja sitkeää pientareella paistattelijaa. Esimerkiksi jättipalsami pitäisi saada pois viemästä elintilaa luontaiselta kasvustoltamme.

Luontainen kasvusto kärsii

Viljelykarkulaisia löytyy ympäri Oulunkylää. Kotipuutarha- ja muusta viljelystä luonnonvaraiseksi levinneet kasvit heikentävät luontaista kasvustoamme viemällä niiltä elintilaa. Koristeeksi alun alkaen tarkoitetut kukat voivat tuntua harmittomilta pientareen kaunistajilta, ja sitä ne ovat pitkään, mutta saattavat aiheuttaa aikojen aatossa epämukavan yllätyksen.

Viljelykarkulaiset taistelevat elintilasta ja valtaavat alaa luontaisilta kasveiltamme. Oulunkylässä esimerkiksi lupiini rehottaa aseman seudulla, ruttojuuri koirapuiston kupeessa, jättipalsami bensa-aseman varjossa, jättiputki rivitalon sisäänkäynnissä ja kurttulehtiruusu pyörätien varressa.

Kitkemällä kuriin

Kitkentä ja puutarhajätteen vieminen yleisille aluille ehkäisevät viljelykarkulaisia. Puutarhajätteen vieminen yleisille puistoalueille on myös kiellettyä. Mikäli puutarhajätettä ei voi kompostoida ja hyödyntää omalla tontilla, sen voi toimittaa Sortti-asemalle.

Oulunkylässä järjestettiin keväällä pientaloille suunnattu maksullinen risunkeräyskokeilu. Keräyksellä vastattiin asukkaiden toiveisiin ja helpotettiin pienkiinteistöjä pääsemään helposti eroon risuista.

037 (3)Kesälomakausi lähestyy huippuaan ja töihin ja kouluun kiirehtivien ruuhkat kaupungissa hiljenevät. Juhannuksesta tai heinäkuun alusta moni jää kesälomalle ja suuntaa kesäkeittiöön tai grillin ääreen.

Kesäruokailu on useimmiten rentoa yhdessä oloa. Satokauden ja lähialueen tuotteet ovat maukkaimmillaan ja ympäristönkin kannalta parhaimmillaan. Suosi vähän pakattuja luonnonmukaisia raaka-aineita sekä kasvisten käyttöä.

Luonnonkasveja ruoka-aineiksi

Kesän kypsyttämät marjat ja vihannekset ovat parhaimmillaan, joten niistä kannattaa tehdä kesäherkut. Sadon kypsyminen vaihtelee vuosittain, joten kalenterin mukaan ei ruokatarjoilua kannata suunnitella vaan tarjonnan. Syö sato tuoreena, niin kielenkannat ja ympäristö kiittävät.

Puhtaasta lähiluonnosta voi kerätä luonnonkasveja ruoka-aineiksi, kuten meren rannalla kasvavaa ruohosipulia tai pihan nuoria voikukan lehtiä. Kaikki syötäväksi kerättävät kasvit pitää tunnistaa. Jos et tunnista, jätä tunkematta suuhun.

Onkimalla lähikalaa

Suomalaiset varhaisperunat ovat kesäherkkua ja perunoiden kanssa maistuu kala. Onkiminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja kalastamalla saa mukavasti tuoreeltaan lähikalaa, ilman kylmäsäilytyksiä omaan ruokapöytään. Alimittaiset kalat kannattaa päästää takaisin veteen kasvamaan tulevien kalansaaliiden turvaksi. Kaupasta saaliinsa hakeva suosii paikallisten kalastajien pyytämää kalaa tai kotimaista kalaa vaihtelevasti.

Suunnittele ja säilytä oikein

Suunnittele ruokatarjottavat ja säilytä ne oikein, niin turhaa tuhlausta. Hyvä ruoka on useimmiten konstailematonta, joten panosta mieluummin laatuun kuin ruokajätteeseen. Loihdi ylijääneestä ruuasta uusia ruokalajeja. Syömäkelvottoman ruoan paikka on oma kompostori tai biojäteastia.

093Keskustelimme tutun kanssa syksyllä järjestettävän ammattitapahtuman iltaohjelmasta. Hyvä koomikko ja bändi ovat ilman muuta mukana. Niin, bändi ja tanssia, emmimme molemmat.

Lattialla heiluva sukupolvi

Kohta ollaan tanssimusiikin suhteen tilanteessa, missä paritanssisukupolvi poistuu lattialta, sanoi juttukaveri. Valssi- ja humppasukupolven sijaan lattialla heiluu yksin, kaksin tai useamman hengen voimin tanssiva sukupolvi. Onneksi. Ei tarvitse enää pakoilla bändejä ja tanssilattioita, totesimme huojentuneina.

On kohteliasta lähteä lattialle

Tanssiminen on mukava harrastus, hyvä kuntoilumuoto ja kiva tapa kanssakäymisiin. Mutta ei minulle. Välttelen tilanteita missä joutuisin tanssimaan. En pidä paritansseista, niissä tulee epämiellyttävä, osaamaton ja pökkelömäinen olo. Jos joku ystävällisesti vaivautuu hakemaan tanssiin, on kohteliasta lähteä lattialle, ja yrittää olla astumatta toisen varpaille. Tanssii tähtien kanssa on kaunista katseltavaa ja kaukana minusta.

Epämukavuusalueella tanssiminen ei jalosta

Pitää mennä mukavuusalueen ulkopuolelle hoetaan. Tanssimisessa olen mennyt mukavuusalueen ulkopuolelle, pitkään ja monesti. Ei se ole jalostunut tai kasvattanut, saati sitten opettanut tanssimaan. Ehkäpä olen saanut muistoja mukavista ihmisistä ja keskusteluista sekä ymmärryksen omista vahvuuksistani. Epämukavuusalueet ovat yliarvostettuja.

031Toiveet särkyivät aika päiviä sitten. Se nukkekoti ja jääkiekkopeli, mitä et itse koskaan lapsuudessasi saanut, on hautautuneena toiveittesi kanssa kellarin perimmäiseen nurkkaan. Pölyttyneiden päiväpeittojen ja pieneksi jääneiden kesämekkojen taakse. Käyttämätön lelu nurkassa ja kipeä haave sydämessä, että lapsi vielä joskus osaisi tai voisi leikkiä kanssasi.

Mitä on menettää vanhemmuuteen kuuluvat suuret toiveet ja hyväksyä astetta arkisemmat? Ideaalivanhemmuus musertui syyskuisena torstaina äidin astuessasi ulos Lastenlinnan ovesta, ehkä vielä tajuamatta lääkärin sanojen lopullista merkitystä.

Akateemisen uran sijasta iloitset aakkosten tai edes muutaman kirjaimen oppimisesta. Valkokastikkeen tekemistä ja osaamista tarvitaan, ehkä elämässä enemmän kuin valkolakkia. Jos ei terveyttä, niin tulisi edes riittävästi toimintakykyä, tittelinkipeydestä viis. Tasapainoilet pystyssä, jottet kaatuisi lapsi sylissäsi, elämän liukkaalla pinnalla.

Vuodet vaihtunut, kehitysvaiheet eivät

Edelleen sama lapsi puettavana, vaikka eteisessä lojuu koon 36 kengät. Tajuat, että on kohta mittaisesi, muttei tiedä mikä viikonpäivä tämän sunnuntain jälkeen tulee. Vuodet vaihtunut, mutta kehitysvaiheet eivät. Vastaat tuhannen kerran, onko vartti, viikko tai vuosi, pitkä vai lyhyt aika. Ja odotat edelleen päivästä toiseen vieressä koulutaksia.

Kun muissa perheissä arki rytmittyy jumppa-, luistelu- ja futistreenien aikatauluihin, mietit puolestasi lapsen seuraavan viikon lääkitystä, hoitoja ja kuntoutusta. Maanantaina toimintaterapia, tiistaina kontrollikäynti, keskiviikkona jälleen toimintaterapia, torstaina lääkityksen vaihto ja perjantaina vuorostaan puheterapia. Viikonloppu, sinne asti et uskalla ajatella. Kymmenen tai peräti kaksikymmentä vuotta, mutta elät edelleen pikkulapsiperheen kaltaisissa hoitamisen ruuhkavuosissa ilman poispääsyä. Elämästä tuli sellaista, kuin se on.

Ikä on vain numeroita

Vastaatko biologisen vai kehitysiän, kun kepeässä kahvipöytäkeskustelussa kysytään lapsen ikää? Kerrotko vaippoja käyttävästä 7-vuotiaasta, 10-vuotiaasta joka ei osaa pukea, lukemattomasta 12-vuotiaasta vai 15-vuotiaasta, joka ei osaa laskea? Todennäköisesti biologisen iän, jotta mukava kahvinjuonti ei katkea epämiellyttävästi vastapuolen hämmennykseen. Jokainen kuitenkin haluaa ylpeänä kertoa lapsestaan, joka on ylittänyt itsensä. Iloita ekaluokkalaisesta, joka oppi juuri puhaltamaan saippuakuplia.

Älä tule paha päivä ja mieli

Mitä on tuntea epätoivoa, riittämättömyyttä ja tuskaa päivästä ja vuodesta toiseen. Ei hetkittäin, kun taaperon korvaa särkee yöllä, uhmaikäinen saa aamuraivarit kurahousuista tai teini-ikäinen huutaa täyttä kurkkua kotiintuloajoista. Vaan kroonisen sairauden tuomaa särkyä, käytöshäiriöiden päivittäistä uhmaa, ymmärtämättömien sanojen ja toiminnan aiheuttamaa pahaa mieltä ja vammaisuuden huutelua.

Aina ei puheesta saa selvää, ja vaikka selvää saisi, niin sanat tarkoittavat muuta kuin mihin olemme tottuneet. Raivostumista kun et tule ymmärretyksi ja epätoivoa kun et ymmärrä.

Miten selittää muille taakkaa, kun selkeää diagnoosia ei ole, joka kertoisi yhden osan lapsesta? Maailma haluaa helppoja vastauksia, jonka perusteella ei tarvitse enempää asiaa käsitellä. Vaikka jokainen kehitysvammainen, epileptikko ja pyörätuolia käyttävä on erilainen, samoin kuin jokainen sairaus tai vamma.

Elät joka hetki valppaana, muttet seuraavaa suunnittelematta. Vieläkään et voi lähteä yksin, saati sitten lapsen kanssa suunnittelematta minnekään. On varmistettava kuka ottaa vastaan, huolehtii lääkkeet, ohjaa toimintaa, hoitaa sairauskohtaukset, tuleeko ymmärretyksi, tarvitaanko tulkkia, pääseekö pyörätuolilla perille, onko jaksamista tai riittävätkö voimat? Kuinka pitkälle äidin voimat riittävät?

Hyvää päivää äidille!

%d bloggers like this: