h 653Luulo kaikkien jätteiden päätymisestä kaatopaikalle on sitkeässä elävä urbaanilegenda mihin eilen 21.8. vastasi HS:n Torsti palstallaan. Kaikkia jätteitä ei ole saanut, eikä kannattanut, eikä niitä ole toimitettu kaatopaikalle, mutta urbaanilegenda elää ikävän hyvin vuosikymmenienkin jälkeen.

Kaatopaikka vaihtoehdoista viimeisin  

Lähes kaiken jätemateriaalin kierrätys tai hyödyntäminen energiana on mahdollista. Jätteen sijoittaminen kaatopaikalle on lainmukaisista vaihtoehdoista viimeisin ja nykyisin jo vaikeaa, joten urbaanilegenda kaiken jätteen sijoittamisesta kaatopaikalle on virheellinen.

Olen kuullut urbaanilegendan kymmeniä kertoja kymmenien vuosien ajan. Kovin varmana pidetyn tiedon antaja vain on vaihdellut. Kyseessä on ollut milloin nimetön jätekuski, siivooja, talonmies tai melkeinpä serkun kummin kaiman koira.

Lain mukaan syntyvää jätettä on ehkäistävä. Jos se ei ole mahdollista on jäte käytettävä uudelleen. Jätteen sisältämä materiaali on ensisijaisesti kierrätettävä ja toissijaisesti ohjattava energiantuotantoon. Viimeinen vaihtoehto, ja useimmiten kestämättömin, on kaatopaikalle hautaaminen.

Onko urbaanilegenda sopiva tekosyy

Jäteauton kuljettaja ei sekoita oikein lajiteltua hyötyjätettä, joten lajitteluinnon puutteeksi ei käy veruke, että jätteet sekoittuvat kuitenkin jäteautossa tai päätyvät kaatopaikalle samaan monttuun. Onko urbaanilegenda elänyt pitkään, koska se on tarjonnut sopivan tekosyyn olla lajittelematta? Ilman muuta ja innokkaasti lajittelisin, mutta kun ei kannata, se kuuluisa joku muu tekee toimeni n i i n turhaksi.

Eri jätelajit kerätään ja kuljetetaan toisistaan erillään. Joissain jäteautoissa on mahdollista kerätä eri lokeroihin useampaa jätelajia samalla tyhjennyskerralla. Moni siivooja kerää epäilystäsi huolimatta siivousvaunuunsa sinunkin työpaikallasi eri jätelajeja ja toimittaa ne erillisinä kiinteistön keräyspisteeseen.

Kierrätys alkaa aina lajittelusta eli on juuri sinusta ja minusta kiinni, että se toteutuu. Ei anneta paikkansapitämättömän urbaanilegendan enää tuhota kierrätystä.

013Sateisesta kesästä huolimatta olen poikennut ulkoilureiteillä, nauttinut kaupunkipuistoista ja viheralueista, erityisesti Oulunkylässä ja lähistössä.

Kaupungin kukkaistutukset ja vehreys ovat kaunista katseltavaa, mutta lyhyelläkin kävelyretkellä silmiin osuu myös turhan monta tarpeetonta ja sitkeää pientareella paistattelijaa. Esimerkiksi jättipalsami pitäisi saada pois viemästä elintilaa luontaiselta kasvustoltamme.

Luontainen kasvusto kärsii

Viljelykarkulaisia löytyy ympäri Oulunkylää. Kotipuutarha- ja muusta viljelystä luonnonvaraiseksi levinneet kasvit heikentävät luontaista kasvustoamme viemällä niiltä elintilaa. Koristeeksi alun alkaen tarkoitetut kukat voivat tuntua harmittomilta pientareen kaunistajilta, ja sitä ne ovat pitkään, mutta saattavat aiheuttaa aikojen aatossa epämukavan yllätyksen.

Viljelykarkulaiset taistelevat elintilasta ja valtaavat alaa luontaisilta kasveiltamme. Oulunkylässä esimerkiksi lupiini rehottaa aseman seudulla, ruttojuuri koirapuiston kupeessa, jättipalsami bensa-aseman varjossa, jättiputki rivitalon sisäänkäynnissä ja kurttulehtiruusu pyörätien varressa.

Kitkemällä kuriin

Kitkentä ja puutarhajätteen vieminen yleisille aluille ehkäisevät viljelykarkulaisia. Puutarhajätteen vieminen yleisille puistoalueille on myös kiellettyä. Mikäli puutarhajätettä ei voi kompostoida ja hyödyntää omalla tontilla, sen voi toimittaa Sortti-asemalle.

Oulunkylässä järjestettiin keväällä pientaloille suunnattu maksullinen risunkeräyskokeilu. Keräyksellä vastattiin asukkaiden toiveisiin ja helpotettiin pienkiinteistöjä pääsemään helposti eroon risuista.

037 (3)Kesälomakausi lähestyy huippuaan ja töihin ja kouluun kiirehtivien ruuhkat kaupungissa hiljenevät. Juhannuksesta tai heinäkuun alusta moni jää kesälomalle ja suuntaa kesäkeittiöön tai grillin ääreen.

Kesäruokailu on useimmiten rentoa yhdessä oloa. Satokauden ja lähialueen tuotteet ovat maukkaimmillaan ja ympäristönkin kannalta parhaimmillaan. Suosi vähän pakattuja luonnonmukaisia raaka-aineita sekä kasvisten käyttöä.

Luonnonkasveja ruoka-aineiksi

Kesän kypsyttämät marjat ja vihannekset ovat parhaimmillaan, joten niistä kannattaa tehdä kesäherkut. Sadon kypsyminen vaihtelee vuosittain, joten kalenterin mukaan ei ruokatarjoilua kannata suunnitella vaan tarjonnan. Syö sato tuoreena, niin kielenkannat ja ympäristö kiittävät.

Puhtaasta lähiluonnosta voi kerätä luonnonkasveja ruoka-aineiksi, kuten meren rannalla kasvavaa ruohosipulia tai pihan nuoria voikukan lehtiä. Kaikki syötäväksi kerättävät kasvit pitää tunnistaa. Jos et tunnista, jätä tunkematta suuhun.

Onkimalla lähikalaa

Suomalaiset varhaisperunat ovat kesäherkkua ja perunoiden kanssa maistuu kala. Onkiminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja kalastamalla saa mukavasti tuoreeltaan lähikalaa, ilman kylmäsäilytyksiä omaan ruokapöytään. Alimittaiset kalat kannattaa päästää takaisin veteen kasvamaan tulevien kalansaaliiden turvaksi. Kaupasta saaliinsa hakeva suosii paikallisten kalastajien pyytämää kalaa tai kotimaista kalaa vaihtelevasti.

Suunnittele ja säilytä oikein

Suunnittele ruokatarjottavat ja säilytä ne oikein, niin turhaa tuhlausta. Hyvä ruoka on useimmiten konstailematonta, joten panosta mieluummin laatuun kuin ruokajätteeseen. Loihdi ylijääneestä ruuasta uusia ruokalajeja. Syömäkelvottoman ruoan paikka on oma kompostori tai biojäteastia.

093Keskustelimme tutun kanssa syksyllä järjestettävän ammattitapahtuman iltaohjelmasta. Hyvä koomikko ja bändi ovat ilman muuta mukana. Niin, bändi ja tanssia, emmimme molemmat.

Lattialla heiluva sukupolvi

Kohta ollaan tanssimusiikin suhteen tilanteessa, missä paritanssisukupolvi poistuu lattialta, sanoi juttukaveri. Valssi- ja humppasukupolven sijaan lattialla heiluu yksin, kaksin tai useamman hengen voimin tanssiva sukupolvi. Onneksi. Ei tarvitse enää pakoilla bändejä ja tanssilattioita, totesimme huojentuneina.

On kohteliasta lähteä lattialle

Tanssiminen on mukava harrastus, hyvä kuntoilumuoto ja kiva tapa kanssakäymisiin. Mutta ei minulle. Välttelen tilanteita missä joutuisin tanssimaan. En pidä paritansseista, niissä tulee epämiellyttävä, osaamaton ja pökkelömäinen olo. Jos joku ystävällisesti vaivautuu hakemaan tanssiin, on kohteliasta lähteä lattialle, ja yrittää olla astumatta toisen varpaille. Tanssii tähtien kanssa on kaunista katseltavaa ja kaukana minusta.

Epämukavuusalueella tanssiminen ei jalosta

Pitää mennä mukavuusalueen ulkopuolelle hoetaan. Tanssimisessa olen mennyt mukavuusalueen ulkopuolelle, pitkään ja monesti. Ei se ole jalostunut tai kasvattanut, saati sitten opettanut tanssimaan. Ehkäpä olen saanut muistoja mukavista ihmisistä ja keskusteluista sekä ymmärryksen omista vahvuuksistani. Epämukavuusalueet ovat yliarvostettuja.

031Toiveet särkyivät aika päiviä sitten. Se nukkekoti ja jääkiekkopeli, mitä et itse koskaan lapsuudessasi saanut, on hautautuneena toiveittesi kanssa kellarin perimmäiseen nurkkaan. Pölyttyneiden päiväpeittojen ja pieneksi jääneiden kesämekkojen taakse. Käyttämätön lelu nurkassa ja kipeä haave sydämessä, että lapsi vielä joskus osaisi tai voisi leikkiä kanssasi.

Mitä on menettää vanhemmuuteen kuuluvat suuret toiveet ja hyväksyä astetta arkisemmat? Ideaalivanhemmuus musertui syyskuisena torstaina äidin astuessasi ulos Lastenlinnan ovesta, ehkä vielä tajuamatta lääkärin sanojen lopullista merkitystä.

Akateemisen uran sijasta iloitset aakkosten tai edes muutaman kirjaimen oppimisesta. Valkokastikkeen tekemistä ja osaamista tarvitaan, ehkä elämässä enemmän kuin valkolakkia. Jos ei terveyttä, niin tulisi edes riittävästi toimintakykyä, tittelinkipeydestä viis. Tasapainoilet pystyssä, jottet kaatuisi lapsi sylissäsi, elämän liukkaalla pinnalla.

Vuodet vaihtunut, kehitysvaiheet eivät

Edelleen sama lapsi puettavana, vaikka eteisessä lojuu koon 36 kengät. Tajuat, että on kohta mittaisesi, muttei tiedä mikä viikonpäivä tämän sunnuntain jälkeen tulee. Vuodet vaihtunut, mutta kehitysvaiheet eivät. Vastaat tuhannen kerran, onko vartti, viikko tai vuosi, pitkä vai lyhyt aika. Ja odotat edelleen päivästä toiseen vieressä koulutaksia.

Kun muissa perheissä arki rytmittyy jumppa-, luistelu- ja futistreenien aikatauluihin, mietit puolestasi lapsen seuraavan viikon lääkitystä, hoitoja ja kuntoutusta. Maanantaina toimintaterapia, tiistaina kontrollikäynti, keskiviikkona jälleen toimintaterapia, torstaina lääkityksen vaihto ja perjantaina vuorostaan puheterapia. Viikonloppu, sinne asti et uskalla ajatella. Kymmenen tai peräti kaksikymmentä vuotta, mutta elät edelleen pikkulapsiperheen kaltaisissa hoitamisen ruuhkavuosissa ilman poispääsyä. Elämästä tuli sellaista, kuin se on.

Ikä on vain numeroita

Vastaatko biologisen vai kehitysiän, kun kepeässä kahvipöytäkeskustelussa kysytään lapsen ikää? Kerrotko vaippoja käyttävästä 7-vuotiaasta, 10-vuotiaasta joka ei osaa pukea, lukemattomasta 12-vuotiaasta vai 15-vuotiaasta, joka ei osaa laskea? Todennäköisesti biologisen iän, jotta mukava kahvinjuonti ei katkea epämiellyttävästi vastapuolen hämmennykseen. Jokainen kuitenkin haluaa ylpeänä kertoa lapsestaan, joka on ylittänyt itsensä. Iloita ekaluokkalaisesta, joka oppi juuri puhaltamaan saippuakuplia.

Älä tule paha päivä ja mieli

Mitä on tuntea epätoivoa, riittämättömyyttä ja tuskaa päivästä ja vuodesta toiseen. Ei hetkittäin, kun taaperon korvaa särkee yöllä, uhmaikäinen saa aamuraivarit kurahousuista tai teini-ikäinen huutaa täyttä kurkkua kotiintuloajoista. Vaan kroonisen sairauden tuomaa särkyä, käytöshäiriöiden päivittäistä uhmaa, ymmärtämättömien sanojen ja toiminnan aiheuttamaa pahaa mieltä ja vammaisuuden huutelua.

Aina ei puheesta saa selvää, ja vaikka selvää saisi, niin sanat tarkoittavat muuta kuin mihin olemme tottuneet. Raivostumista kun et tule ymmärretyksi ja epätoivoa kun et ymmärrä.

Miten selittää muille taakkaa, kun selkeää diagnoosia ei ole, joka kertoisi yhden osan lapsesta? Maailma haluaa helppoja vastauksia, jonka perusteella ei tarvitse enempää asiaa käsitellä. Vaikka jokainen kehitysvammainen, epileptikko ja pyörätuolia käyttävä on erilainen, samoin kuin jokainen sairaus tai vamma.

Elät joka hetki valppaana, muttet seuraavaa suunnittelematta. Vieläkään et voi lähteä yksin, saati sitten lapsen kanssa suunnittelematta minnekään. On varmistettava kuka ottaa vastaan, huolehtii lääkkeet, ohjaa toimintaa, hoitaa sairauskohtaukset, tuleeko ymmärretyksi, tarvitaanko tulkkia, pääseekö pyörätuolilla perille, onko jaksamista tai riittävätkö voimat? Kuinka pitkälle äidin voimat riittävät?

Hyvää päivää äidille!

084Suomalainen tapa juhlistaa vappua ilmapalloilla tuo mukavasti iloista väriä kevään juhlaan. Alun alkaen ilmapalloja myytiin jouluna, mutta vappujuhlaan on ilmapallokauppa hyvin solahtanut ja vakiintunut vuosien saatossa. Vaikea olisi kuvitella ilmapallomyyntiä, ainakaan nykyisenlaisena, joululahjojen ja lumen keskelle.

Ympäristötietoinen pallonostaja suosii luonnonkumista vappupalloa. Luonnonkumisen vappupallon voi lajitella energiajätteeseen tai sekajätteeseen. Vappupalloina foliopallot ovat kuitenkin kasvattaneet vuosi vuodelta suosiotaan.

Foliopallojäte sekajätteeseen

Rikkoontunut tai tyhjentynyt foliopallo lajitellaan sekajätteen joukkoon. Pallossa on muovikerros ja hivenen alumiinia, joten se ei kelpaa pienmetallin joukkoon. Muovinkin määrä on pieni, ja koska pallo ei ole pakkaus, paitsi ehkä sen sisältämälle kaasulle, se ei kelpaa kuluttajamuovikeräykseen. Käytetyn foliopallon voi käyttää uudelleen askartelumateriaalina tai lahjakääreenä, ennen kuin päätät että siitä tulee jätettä.

Vappupallon materiaali on haitallista eläimille ja luonnolle, joten viethän vappujuhlissa rikkoontuneen vappupallon ja muut vappuroskat lajiteltuna jäteastioihin.

043Lapsuudessani kauppamatkat olivat lyhyitä ja ne tehtiin jalkaisin, kauppakassi käsipuolessa. Kivalterintiellä ruokaostokset hoidettiin K-valinta Taimenessa, joka sai nimensä kauppias A. Taimenen mukaan. Kauppa ei ollut iltaisin avoinna ja lauantaisinkin se sulki ovensa jo iltapäivällä. Nyt samassa paikassa on joka päivä myöhäisiltaan auki oleva Siwa.

Tuolloin 1970-luvulla kauppaan ei tarvinnut mahduttaa monenlaisia valmisruokia, hernekeittotölkki hyllyssä taisi olla riittävä valikoima eineksiä. Lihatiski puolestaan oli välttämätön ja se kaupasta löytyi.

Tien toiselle puolelle kauppias perusti meidän lasten ja todennäköisesti vanhempienkin iloksi sekatavaratyyppisen kaupan. Kilometritalon Tavara-Taimenesta ostettiin ompelutarvikkeita, kosmetiikkaa ja leluja. Kaupassa oli myynnissä monenlaista koristeista kankaisiin. Takahuoneen hyllyltä löytyi laatikko, minkä kiiltokuvia kävin jakkaralle kiiveten usein ihastelemassa. Lapsuuden kiiltokuvien lisäksi on kaupasta ostetun kielohajuveden pullo edelleen tallessa. Synttärilahjat käytiin, totta kai, ostamassa Tavara-Taimenesta. Myyjä tiesi aina kertoa mitä Outille, Pepelle, Karoliinalle tai muille lapsille oli jo ostettu. Kulmakunnan lapset tunnettiin, lasten synttärijuhlat olivat hyvin tiedossa ja lahjavinkit kuuluivat palveluun.

Patolaan tuli uusien asukkaiden myötä vielä pari ruokakauppaa ja kioski. K-market Juurikka oli jo nimensä mukaisesti tilavampi marketkauppa. Pauligin sitruuna-Topsyt oli siihen aikaan suosikkijätskini, mutta kauan se maku ei markkinoilla pysytellyt. Helsingin nykyisen kaupunginjohtaja Jussi Pajusen suvun kaupassa käytiin myös välillä karkkiostoksilla.

Kohta Patolasta löytyy jälleen ruokakauppa, kun Käskynhaltijantien varrelle avaa keväällä ovensa Pikkupekka. Useimmiten me asiakkaat suljemme tai säilytämme kaupan alueellamme. Kauppa menestyy asiakkaiden avulla ja ilman heitä näivettyy. Kaupan aukioloajat ovat vihdoinkin onneksi kauppiaan päätettävissä, jolloin asiakkaiden mahdollisuudet tehdä ruokaostoksia ja kaupan mahdollisuus säilyä alueella ovat paremmat. Uusi kauppa sijaitsee vilkkaan Käskynhaltijantien ja bussipysäkkien vieressä, jotka toivottavasti myös tuovat lisää asiakkaita ja säilyttävät kaupan Patolassa.

Juttu on julkaistu maaliskuussa Oulunkyläinen-lehdessä

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: