Neuleauto torilla

Kirjaston pihan maalatut räsymatot

Ukissa ihmettelemässä

Lomareissailtiin vähän kotimaassa, tarkemmin sanottuna Varsinais-Suomen suunnalla. Osittain määränpäät valikoituivat jazzien ja muiden juhlien johdosta.

Helsingistä lähdettyämme poikkesimme ensimmäisenä kaimakaupungissa. Tai, ehkei nyt ihan runsaalla mielikuvituksellakaan voi puhua kaupungista. Helsingin kylä löytyi Taivassalosta aivan meren rannalta. Helsinkiläisiä ei nähty yhtä ainuttakaan, mikä saattoi johtua asukkaiden ennakkoluulosta meitä ulkopaikkakuntalaisia kohtaan tai ehkä enemmänkin vähäisyydestä.

Aikakoneella menneisyyteen ja ehkä tulevaankin

Uusikaupunki viettää tänä 400-vuotisjuhlaansa ja se näkyi hyvin kaupungissa. Bonk- ja automuseossa vierailtiin ja paikalliseen myymälätarjontaankin tutustuttiin. Bonk-museossa sai jälkikasvu rakentaa aikakoneen, joten odotan jännityksellä mille vuosituhannelle pyrähdämme jo ehkä vuodenvaihteessa.

Pääkirjastossa oli hyvä valikoima luettavaa ja polkupyöriäkin olisi lainattu, mutta paikallisen kirjastokortin puuttuessa tyydyin lehtivalikoimaan. Kirjaston etupihan kivetykselle maalattuja hauskoja räsymattoja saattoi ihastella ilman kirjastokorttia ja räsymattopassia.

Saabin kaupunki

Vaatemyymälöissä oli aavistus vuosikymmenen takaisesta tunnelmasta ja ystävällistä henkilökuntaa. Helposti kävelimme paikasta ja kaupasta toiseen. Torilla ei ollut paljoakaan toimintaa, ehkä heinäkuusta johtuen. Pari vihannesten ja hedelmien myyjää, vesipiste, jätskikiska sekä hauska neulegraffitein koristeltu Saab 96:nen. Neuleauton sisään oli neulottu myös matkustajat. Uudenkaupungin autotehtaalla on pitkät ja mutkikkaat perinteet ja tulevaisuus näyttää hyvinkin työntäyteiseltä, eikä enää Saabeilta.

Paikallista leipää myös etsittiin. Tapanani on ostaa kotiin vietäväksi paikallista ja suomalaisten leipurien tekemää leipää. Ei turhuutta, vaan syötävän hyvää. Suomalainen leipäkulttuuri kun on mahtavan monipuolinen ja paikallinen ihanuus. Niin tälläkin kertaa.

Rauman pipareita

Raumallakin oli juhla. Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki täyttää 575 vuotta. Koristeellisia puutaloja, kivettyjä katuja sekä pieniä putiikkeja. Torille taisimme eksyä väärään aikaan, koska se oli tyhjä. Paikalinen leipätuliainen korvattiin Rauman pipareilla, jottei ihan liian terveellisesti elettäisi, sen kerran kun eletään.

Paikallisjunassa

Kotimatkan teimme, vielä yhden mukavan paikkakunta- ja juhlamutkan jälkeen, junalla. Helsingin seudun paikallisliikenne ulottuu nykyisin jo Toijalaan asti. Ainakin mikäli junakuulutuksia on uskominen. Matkaliput tarkastettiin tosin vasta pääkaupunkiseudulla Tikkurilan ja Pasilan välillä.

Kunnallisvaalit ja vahverot

Kunnallisvaalit ja vahverot

Aina aikaisempina vuosina olen äänestyspäivänä mennyt metsään. Ihan konkreettisesti metsän tai skutsin keskelle naapurikaupunkiin. Kun kunnallisvaalit on pidetty aiemmin syksyisin, niin lokakuu on ollut mitä oivallisin aika suppilovahveroiden keräämiselle. Sienestys on aina hyvä syy, ja joskus myös jopa tekosyy, mennä metsään. Jos metsään menemiselle tekosyitä kaivataan.

Metsä kohentaa mielialaa

Metsä ja luonto rauhoittavat kiireisen vaalikampanjan lopuksi. Metsän sammaleiden tuoksu sieraimissa, katkeilevien oksien rasahdukset saappaiden alla, puista tippuvat vesipisarat niskassa, linnunlaulun kantautuminen korviin ja havunneulasten vihreys näkökentässä tekevät mielelle ja kropallekin hyvää. Kaupunkimetsä ja lähiluontokin kohentavat mielialaa Vantaanjoen ja Jokerireitin varrella sekä Käskynhaltiantien kupeessa.

Vaalimielialaakin

Kunnallisvaalikampanjoinnin kuormitus on aikaisempina syksyinä katkaistu metsällä ja sienestyksellä. Nyt kampanjakiireiden loputtua olen lupautunut muuttoavuksi ja pyykkipinojen purkajaksi, mutta pari puuta ja puskaakin on syytä käydä kurkkaamassa. Suppilovahverot, antavat odottaa itseänsä vielä puoli vuotta, vaalitulos yöhön asti, mutta puunsilmut eivät päivääkään.

Kiitos kaikille kuntavaaleissa mukana olleille ja äänestäneille!

Uskontokysymys ja suurhanke

Vaalikenttien kolmesta eniten keskustelua herättäneistä aiheista yksi on suurmoskeija. Kysymyksiä ja huolia ymmärrettävästi herättävä suurmoskeija on Helsingissä ison mittakaavan hanke. Sen takana on virallisesti kolme uskonnollista yhdistystä ja rahoitusta koordinoimaan on perustettu säätiö. 

Uskontokysymykset eivät ole kaupungin asia

Uskonnonvapaus on tärkeä asia, ja myös eri uskontokuntien kokoontumistiloja tarvitaan. Jokainen uskokoon vaikka yksisarvisiin jos haluaa, ja kaupungin tehtävä ei ole puuttua uskonkysymyksiin. Myös kokonaan uskonnottomia kokoontumistiloja tarvitaan, samoin kuin ylipäätään tiloja, joissa kaiken ikäiset, kokoiset ja kaikenlaiset ihmiset voivat kohdata toisiaan.

Epäselvät taustat

Normaalisti kaavoituksessa tulee huomioida kaupunkilaisten etu laajasti ottaen, eikä hankkeille kannattaisi sanoa ensimmäiseksi ehdotonta eitä. Suurmoskeijan taustat ovat kuitenkin niin epäselvät, ettei projektia pidä edistää Helsingissä. Ei edes yksityisellä rahalla, jota olisi tähän tarjolla Persianlahden arabivaltioista kuten Bahrainista ja mahdollisesti Saudi-Arabiasta.

Kannattaa perehtyä ennen päätöstä

Euroopan kaupungeissa, joissa on Helsinkiä aikaisemmin syntynyt isoja muslimiyhteisöjä, on saatettu joissain tapauksissa saarnata suoraan pohjoismaista tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta vastaan meneviä oppeja. Meidän kannattaa olla tässä hankeasiassa kriittisiä ja perehtyä hyvin tarkasti siihen, mistä on kysymys, ennen kuin alamme rakentaa kaupunkiamme tällaiseen suuntaan.

Herkeämättömyys ei helpota

Kun erityinen lapsi on jo kouluikäinen, on arki edelleen käsittämättömän vaikeaa. Aamukuudelta herää siihen, että joku huutaa vihaisesti keittiössä. Lapsi voitelee leivän, margariinirasia tippuu rikkinäisenä lattialle, maitoa kaatuu lasiin ja pöydälle, televisio avataan täysille ja sitä katsotaan hetken. Riitelyä, koska huomaa ettei olisi halunnutkaan leipää, vaan suklaakeksejä. Nousee pöydästä, vetää samalla pöytäliinan ja astiat lattialle, laittaa tyhjän astianpesukoneen päälle, käy jääkaapilla syömässä makkarasiivuja ja upottamassa sormensa hilloon, availee laatikoita, säntäilee pois. Etsii jotain, muttei muista mitä. Vartti sitten heränneenä ja virtaa enemmän kuin tarpeeksi.

Oltava vieressä

Ihmettä ei tule. Lapsi pitää kymmenvuotiaana pukea, hiukset jää kampaamatta puhumattakaan pinneistä tai jakauksesta, television lastenohjelma katsomatta, koulutaksin tulosta on muistutettava kymmenen kertaa, reppu annettava käteen ja puettava uudestaan jo monta kertaa riisuutunut lapsi. Oltava vieressä kiinni pitäen, jotta lapsi ja kaaos pysyvät hallinnassa ja lapsi löytää pulpettinsa.

Ei voi soittaa kymmenvuotiaalle ja sanoa että käy kaupassa. Lapsi ei hahmota numeroita, saatikka ymmärrä rahaa, muista että piti ostaa maitotölkki tai selviä kauppareissusta pudottelematta ja hukkaamatta tavaroita. Ei ehkä niin taitava kuin samanikäiset balettiprinsessat ja futisbatmanit.

Kymmenenvuotias pikkulapsi

Sama hikinen kaaos eteisessä ja koko kodissa edelleen, nyt ja tulevina vuosina. Pikkulasten kanssa eläminen on hikistä ja hermostuttavaa, mutta kestää aikansa. Pikkulapset repivät astiat alas hyllyistä ja yrittävät päästä hengestään. Mitä kun lapsi pysyy ajatuksiltaan ja toimiltaan pikkuisena aina, eikä seuraavaa kehitysvaihetta tulekaan?

Herkeämättömyys ei helpota

Vielä kymmenen vuoden jälkeen ei voi, yllättäen, tehdä illalla, mitä huvittaa. On oltava minuuttipelillä paikalla ja jännitystilassa, korvat tutkataajuudella, silmät selässä, noustava, keskeytettävä, juostava, otettava kiinni ja joka rasahdukseen reagoitava. Vaikka lapsi kasvaa, niin herkeämättömyys ei vieläkään helpota.

Edes yksi aukeama

On raskasta miettiä lapsen terveyttä ja kehittymistä tai sitä, miksei lapsella ole kavereita. Kaiken huolen ja hien välissä olisi luksusta, kun saisi välillä arjessa hengähtää hetken ja keskittyä omiin ajatuksiin. Nukkua peräti yhtenä sunnuntaina ruhtinaallisesti yhdeksään asti. Ilman, että pitää nousta siivoamaan, korjaamaan jälkiä, estämään vahingontekoa tai hillitsemään kiukuttelua. Aamukahvi ja lehtiaukeama rauhassa ja keskeytyksettä.

Jonain päivänä ilman huolta

Lapsi kävelee, juoksee, koskee, kiemurtelee, heiluu, huojuu, kysyy, selittää ja näitä kaikkia ihan koko ajan. Useimmiten ilman järjenhäivää. Kirjahylly on kiivettäväksi, kaapinovi piirrettäväksi ja astianpesuainepullo lavuaariin tyhjennettäväksi. Jokainen vuosi menee tuolilta tuhansia kertoja nousten, jotta saa kiinni ennen kuin tipahtaa turvaverkon puhki kuluneesta reiästä mustaan aukkoon.

Ehkä hänestä tulee vielä jonain päivänä suloinen muutenkin kuin ulkonäöltään. Ja jonain päivänä, toivottavasti, voi vielä mennä nukkumaan, ruokakauppaan ja kirjastoon ilman huolta ja murhetta.

Hyvää autismintietoisuuden päivää 2.4.

Huh-huh hulevedet

Asuinalueen väljyys tai tiiviys ei yllättäen vaikutakaan merkittävästi asukkaiden kasvihuonepäästöihin tutkimusten mukaan. Tiivis kaupunkirakenne toki vaikuttaa yksityisautoilun päästöihin, mutta kulutustottumukset vielä enemmän kasvihuonepäästöihin. Helsingin yliopiston tutkijan mukaan yli kilometrin matka lähimpään kaupunkimetsään puolestaan saa ihmiset hyppäämään autoon.

Vähemmälle huomiolle jäänyt asia on hulevesien käsittely tiiviissä kaupunkirakenteessa, kun vielä sadanta ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Vettä tulee entistä useammin ja kerralla enemmän.

Tiiviisti rakennetussa kaupungissa saatetaan siis lillua vesissä, jos hulevesien tehokasta imeytystä ei ole asianmukaisesti järjestetty. Rakennuksista löytyy jo nyt liikaa kosteusvaurioita, mutta miten käy kun tiiviisti rakennetussa maaperässä ja kivijalan ympäristössä seisoo vesi. Kaupunkirakentamisessa tuleekin huomioida moni seikka ja ympäristöasia sekä jättää tilaa kaupunkimetsille ja puistoille. Asukkaita, kaupunki-ilmaa ja sadevesiä varten.

Oppimisella laatikosta ulos

Reilu 15 vuotta sitten alettiin jo puhua elinikäisestä oppimisesta. Tänä päivänä asia on erittäin ajankohtainen ja koskettaa kaikkia, vaikkei termiä enää liiemmin käytetä. Muutokset ympäröivässä yhteiskunnassa, maailmassa ja työelämässä ovat ja tulevat olemaan entistä nopeampia.

Osaamistarpeet muuttuvat nopeasti

Työtätekevillä ja varsinkaan nyt työelämään siirtyvillä, tuskin kenelläkään on enää yhtä selkeää ammattia ja työnkuvaa. Mahtaako edes olla halua selkeisiin ammatteihin? Työelämä, osaamistarpeet ja ammatit muuttuvat nopeasti, tai kuten on muodikasta sanoa, ketterästi. Osaamista pitääkin jatkuvasti lisätä pärjätäkseen moninaisissa töissä ja vaihtelevissa tehtävissä.

Ääretön määrä opittavaa

Oppiminen kehittää meissä osaamista ja taitoja joita tarvitaan, kun sukkuloidaan töistä ja tehtävistä toiseen. Oppiminen pitää myös nöyränä. Ei nöyristelevinä, vaan kykenevinä ymmärtämään omat rajamme, taitomme ja osaamisemme. Moni paljon opiskellut on kokenut tietämättömyyden tunteen. Mitä enemmän tiedät ja opit, sitä vähemmän huomaat tietäväsi asiasta. Huomataan oma rajallisuus ja ääretön määrä opittavaa.

Oppimisella laatikosta ulos

Jos osaaminen on staattinen tila, niin oppiminen auttaa siirtymään laatikosta ulos ja katsomaan maailmaa muusta näkökulmasta. Oppiminen pitää meidät vastaanottavaisina muiden ihmisten ajatuksille ja auttaa kohtaamaan myös muita ihmisiä.

Osaavan tiedot ja taidot vanhentuvat nopeasti ilman oppimista. Oppimista on syytä jatkaa läpi elämän, niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta ja eduksi. Uteliaisuus mahdollistaa menestystä ja pitkää ikää.

Meistä tuli monenlaisia

Tutkijoita, taksikuskeja, terveydenhoitajia, yksinhuoltajaäitejä ja kauppiaita. Meistä tuli monenlaisia, mutta yhteinen sävel naurulle löytyi heti, kun tapasimme luokkakavereiden kanssa 30-vuotistapaamisessa.

Me, jotka siirrettiin aikanaan kouluun Käpylään, koska Oulunkylän koulussa ei ollut tilaa. Me kohtasimme käpyläläiset, ja he meidät. Taivaskallion kupeessa syötiin sovussa kuuluisia kumiperunoita, tehtiin näyttelyitä ja näytelmiä, esitelmöitiin ja elämöitiin, hikoiltiin ja hölmöiltiin. Joskus jopa lintsattiin tai käryttiin tupakkapaikalla röökikuusen alla.

Ei elämä ole helppoa ollut

Nyt naurusta ei meinannut tulla loppua, kun kohtasimme jälleen toisemme. Yhteiset koulukokemukset ja monenlaiset elämänvaiheet ovat muovanneet meitä. Yhteisen hauskuuden ja ilon tuo erityisesti se, että jokainen on oma itsensä. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole, kun ympärillä on niitä, jotka ovat sinut lapsesta asti tunteneet.

Ei elämä ole helppoa ollut. Pöydän ääressä kerrottiin vastoinkäymisistä, alkoholismista, menetyksistä, avioeroista, omasta ja lapsen sairaudesta. Onneksi myös selviytymisestä, sopeutumisesta, puolisoista, terapiakoirista, arjesta ja ammattiylpeydestä.

Meidät yhdisti koulu

Me kasvoimme erilaisissa perheissä Koskelassa, Käpylässä, Oulunkylässä ja Veräjämäessä. Koti Helsingissä, ei Hesassa, eikä Stadissa. Nyt meidän kotiosoitteita löytyy Kotkasta, Kirkkonummelta, Malmilta ja maailmalta, mutta edelleen myös Oulunkylästä.

Meidät yhdisti, ei erottanut, koulu. Meistä tuli monenlaisia ihmisiä ja kavereita, ja siksi meidän on niin hyvä olla ja iloita keskenämme silloin kun tapaamme. Hyviä tutkijoita, taksikuskeja, terveydenhoitajia, yksinhuoltajaäitejä ja kauppiaitakin.

Juomavesi on hyvinvoinnin perusta

Hyvä juomavesi ja puhdistetut jätevedet ovat hyvinvoinnin perusta. Maailman vesipäivää vietetään vuosittain maaliskuun 22. päivänä. YK:n julistaman teemapäivän on tarkoitus lisätä tietoisuutta puhtaan veden tärkeydestä koko maapallolla.

Vettä puhdistetaan joka hetki

Pääkaupungin asukkaiden juoma- ja käyttövesi matkaa meille maailman pisintä tunnelia pitkin Päijänteeltä asti. Tunnelissa virtaavan veden energia muutetaan meille hyödynnettäväksi sähköenergiaksi. Vedestä ja verkostoon liittymisestä perittävillä maksuilla katetaan kaikki vesihuollon kustannukset.

Vettä puhdistetaan joka hetki kolmella pääkaupunkiseudun puhdistuslaitoksella, niin että me asukkaat saamme vettä aina vesihanasta, kun sitä haluamme. Puhdasta vettä pidetään helposti itsestään selvyytenä. Puhtaan käyttöveden ja koko järjestelmän tärkeyden huomaamme, kun sähkökatko, putkirikko tai muu asia keskeyttää vedenjakelun kodeissa ja töissä. Silloin jää kahvi ja perunat keittämättä, kädet ja astiat likaisiksi sekä haisevia tuotoksia pönttöön.

Käytä vettä järkevästi

Vettä kannattaa käyttää järkevästi. Juomavedestä meillä ei ole pulaa, mutta energiakustannuksia voi säästää vähentämällä lämpimän veden käyttöä. Lyhyet suihkut ja täydet pesukoneelliset ovat vesipihille kuluttajalle arkea.

Keskimääräinen veden kulutus on henkilöä kohti noin 160 litraa vuorokaudessa. Kerrostaloasukas kuluttaa vettä enemmän kuin omakotitalon asukas. Asuntokohtaisten vesimittarien käyttö vaikuttaa kulutukseen, mutta eniten vedenkäyttöä vähentää todellisen käytön mukainen laskutus.

Kohtele vettä päivittäin hyvin

Vedestä, niin puhtaasta kuin likaisestakin, on pidettävä hyvää huolta. Ruuantähteet tai rasvat eivät kuulu viemäriin, sillä rasvat aiheuttavat suurimman osan kiinteistöjen viemäriputkien tukkeutumisista. Tarvitsemme vettä päivittäin, joten kohtele sitä säästäen ja hyvin.

Hyvää maailman vesipäivää toivottaen

Liityntäpysäköintipaikkoja lisää

Helsingin pormestariehdokkaat ovat olleet melko yksimielisiä että tulevaisuuden Helsingin liikenteessä korostuu sähkö, itseohjautuvat liikennevälineet ja yhteisöllisyys. Hyvä niin. Erot yksityisten ja joukkoliikenteen välillä hämärtyvät. Kokoomuksen pormestariehdokas Jan Vapaavuori on puhunut muun muassa liityntäpysäköinnin puolesta.

Keskustan pysäköintipaikkatarve ei ole vielä vähentynyt

Helsingin keskustan pysäköintipaikkojen tarve vähenee, mutta millä aikataululla jää nähtäväksi. Tällä hetkellä ei keskustassa näy päiväaikaan tyhjiä parkkiruutuja ovat minulle monet kertoneet. Keskustan parkkiruutujen tilanne heijastuu muuallekin Helsinkiin. Liityntäpysäköinnin parkkiruudut ovat tupaten täynnä myös monissa Helsingin lähiöissä ja asemanseuduilla.

Liityntäpysäköintipaikkoja lisää

Liityntäpysäköintipaikkoja tarvitaankin lisää, koska nykyinen määrä on riittämätön. Pysäköintipaikkoja käyttävät, niin kehyskunnista keskustaan töihin matkaavat, kuin tavaroita rahtaavat ja matkoja ketjuttavat helsinkiläiset lähiöasukkaatkin.

Kotimainen kukka kestää ja työllistää

Alkukevään ja kyläilyjen kukkahankinnat kannattaa tehdä mahdollisimman lähietäisyydellä. Paikalliset kukkaputiikit ovat mitä parhaimpia kukkien ostopaikkoja. Suosi paikallisen putiikin lisäksi ostoksellasi myös suomalaista kauppapuutarhatyötä. Suomessa kasvatetut kevätkukat ovat helppo ja iloa tuottava kannanotto suomalaiselle työlle.

Paras tuki yrittäjälle on maksava asiakas

Suomalaiset ovat väkilukuun suhteutettuna maailman ahkerimpia tulppaanien ostajia, joten ostamalla kotimaisia tulppaaneja tuetaan suomalaista työtä ja hyvinvointia. Kotimaassa viljelty tulppaani on myös ostettaessa tuoreempi ja se kestää maljakossa pitempään kuin Hollannista Suomeen rahdattu. Paikallisessa kukkaputiikissa on mahdollisuus myös varmistaa missä kukat ovat kasvatettu ja kauanko ne tuottavat silmäniloa kotona maljakossa.

Esimerkiksi pääsiäisviikolla noin kuusi miljoonaa Suomessa kasvatettua tulppaania siirtyy puutarhoilta kauppojen kautta kuluttajille. Paras tuki kukkakauppa-, puutarha- tai kenelle tahansa yrittäjälle on maksava asiakas.

Kukkalahja on ekologinen valinta

Monet kevätkukat ovat tottuneet ja kestävät pitkään viileässä ja ne voi antaa lahjaksi jopa ilman kukkakääreitä, jolloin ei synny turhaa pakkausjätettä. Useat pääsiäiskukat, kuten ruukkunarsissit, helmililjat ja kevätesikot voi istuttaa myöhemmin puutarhaan ja jatkaa näin niiden elämää. Kuihtuneet pääsisäiskukat ja rairuoho lajitellaan biojätteeseen, mikä jatkaa puolestaan elämää uusien kukkien kasvualustana kompostimullan muodossa.