Malmin lentokoneet

Malmilta kaartavat lentokoneet ja niiden äänet ovat kuuluneet elämään jo lapsesta lähtien. Kävimme kentällä katsomassa lentokoneita aikanaan ja samaa olen tehnyt lasteni kanssa. Helsinki on kasvanut niistä ajoista, ja Malmiakin yritetään sulkea ja kaavoittaa asuinalueeksi. Pääkaupunkiseudun kuntien pitäisi tehdä yhteistyötä kaavoituksessa, jotta Helsingin niemeä ei tarvitse rakentaa kokonaan täyteen. Erityisesti alueita jotka eivät asuinrakentamiseen kovin hyvin edes sovellu.

Malmin lentoasema on osa Helsingin olympialaisia ja funkisrakentamista sisältäen myös kulttuurihistoriallisia arvoja. Sodan aikana Malmi toimi Helsingin ilmapuolustuksen tärkeänä tukikohtana. Olympiavoittaja Tapsa Rautavaara laskeutui Lontoon olympialaisista palatessaan juuri Malmin kentälle vuonna 1948 kultamitali kaulassaan.

Toimiva vara- ja kriisiajan kenttä

Pääkaupunkiseutu on kokonaisuus, lähes miljoonan ihmisen asuinpaikka, joka kilpailee muiden kaupunkiseutujen kanssa koko maailmassa ihmisistä, ideoista ja investoinneista. Pääkaupunkiseutu tarvitsee toimivan vara- ja kakkoskentän, ja sellaisena toimii juuri yleisilmailuun sopiva Malmi.

Malmin kentältä voidaan suorittaa kaikkien helsinkiläisten kannalta tärkeitä meripelastus-, etsintä- ja sairaankuljetuslentoja. Malmi on pääkaupunkiseudulla toimiva varakenttä, mikä pitää huomioida myös kriisiajan huoltovarmuusnäkökohtien johdosta.

Kehityspaikkoja tarvitaan

Lennokkeja ja erilaisia lentohärveleitä kehitellään myös voimakkaasti, joten pitää muistaa että ilmailu tarvitsee myös omaa osaamista ja omia koulutus- ja teknologian kehityspaikkoja. Olisi tästä näkökulmasta myös tärkeää säilyttää Malmi toimivana yleisilmailun keskuksena Helsingissä.

Puistot, puut ja vehreys kunniaan

Oulunkylä tunnetaan vehreydestään ja viheralueistaan. Puut ja puistot ovat meille tärkeitä. Kaunistavathan ne maisemaa ja tuovat näkösuojaa sekä vähentävät melua ja pölyä. Pitkäikäisiä virkistyksen tuojia ja asuinalueen vakikaunistajia siis – ainakin hakkuisiin asti. Puiden kaataminen muuttaa useimmiten maisemaa radikaalisti, kuten Käskynhaltijantien varressa on talven aikana tapahtunut.

Oulunkylän metsät ja puistot tarjoavat myös tärkeitä virkistäytymispaikkoja meille alueen asukkaille. Ja lähimetsiä käytetään täällä liikkumiseen, mikä puolestaan edistää fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Monipuolisesta kaupunkiluonnosta on huolehdittava alueen asukkaita ajatellen.

Läheltä löytyviä puita on helppo ihastella vaikka omalta parvekkeelta tai pihalta. Kun lenkkipolulle voi lähteä melkein omasta pihasta, niin tekosyitä on vaikeampi keksiä. Helppous edistää liikkumista ja Oulunkylästä löytyy monia kevyen liikenteen väyliä puiden siimeksestä ja urheilupuiston kupeesta. Urheilupuiston mahdollisuuksista puhumattakaan.

Kaupungin yleiskaavaluonnoksessa osoitettiin runsaasti rakentamista oulunkyläläisten lähimetsiin ja virkistysalueisiin. Joten tein, paljon keskustelua herättäneestä, yleiskaavasta muistutuksen minäkin.

Maaherrantien muuttaminen joukkoliikennekaduksi siirtää autoliikenteen ja lisää sitä Veräjämäessä joukkoliikenteen käyttämällä kulkuväylällä eli 65:n bussireitillä. Aseman seudun rakentaminen puolestaan poistaa ainoan liityntäpysäköintipaikan Veräjämäestä.

Kesällä 2012 palaneen Mäkitorpan leikkipuiston rakentamisen soisi jo valmistuvan. Rakennustöiden ja valmistumisen hitaus hipoo jo ennätyksiä. Mäkitorpan leikkipuisto on ollut kesätoiminnaltaan ja sijainniltaan vetovoimainen puisto. Lapsiperheille tärkeä paikka, mistä keskustelin rakennusviraston rakentamisesta vastaavan kanssa. Leikkipuisto kuulemma valmistunee osittain keväällä, mutta todennäköisesti lopullisesti kesän aikana. Rakennustyöt yritetään järjestää, niin että piha-alue on osittain käytössä kokoajan. Täytyy sanoa, että odotan malttamattomana kesää Oulunkylässä ja Mäkitorpan uutta leikkipuistoa.

Teksti on julkaistu 4.2. ilmestyneessä Oulunkyläinen-lehdessä. Mäkitorpan leikkipuistostakin on tullut jutun kirjoittamisen jälkeen täsmällisempää tietoa.

Nakista Raide-Jokeriin

Oulunkylän sijainti ja kulkuyhteydet ovat erinomaisia. Junalla pääsee nopeasti keskustaan ja nyt kätevästi myös lentokentälle. Bussit liikkuvat moneen suuntaan ja pyöräteistä puolestaan pidetään huolta. Vesiteitsekin pääsisi, jos vene löytyy, Vantaanjokea pitkin kulkemaan. Ulosmenoväylätkin ovat lähes nurkilla, jos täältä joku haluaa kauemmaksi lähteä.

Aikanaan Helsingin keskusta tuntui olevan kovin kaukana ja etäinen. Lapsena keskustaan matkustettiin harvakseltaan ja syystä, muutoin elämä oli Oulunkylässä. Syntymäpäivälahjat ostettiin Tavara-Taimenelta, tivolin lamppujen loisteessa naurettiin nykyisellä Ogelin tontilla, lastenjuhlissa ongittiin Oulunkylän ala-asteen liikuntasalissa ja urheilutempauksia juotiin kuumaa mehua liikuntapuiston liepeillä.

Mutta kun matkaan lähdettiin, se tehtiin ”Nakilla” eli Metsälän linjan bussi numero 69:llä. Nakki-lempinimen tunsivat bussia käyttävät ja reitin varrella asuneet. Nakilla me matkustimme kätevästi linja-autoasemalle. Lempinimen tarkka alkuperä ei ole tiedossa, mutta se saattoi johtua bussin punavalkoisesta värityksestä tai automerkistä.

Liikkuminen ja asukasmäärä on niistä päivistä lisääntynyt ja muuttunut. Meitä on entistä useampi, liikkumassa entistä laajemmalle alueelle ja useammin. Työssäkäyntialue on laajentunut ja opiskelumatkat ovat pidentyneet. Harrastukset ja matkat niihin ovat monipuolistuneet ja vapaa-aikanakin matkustellaan moneen kolkkaan.

Muutoksia Oulunkylän liikenteeseen on tulossa muun muassa Raide-Jokerin rakentamisen myötä. Maaherrantiestä tulee joukkoliikennekatu ja autoliikenne Veräjälaaksoon tulee kulkemaan ja kuormittamaan Kirkkoherrantietä ja Jokiniementietä. Veräjälaakson liikenteen siirtäminen Kirkkoherrantielle ja Jokiniementielle kasvattaa läpiajoliikennettä, melua ja riskejä reitin varrella. Nykyinen liikenneyhteys radanvartta pitkin Veräjälaaksoon on mutkaton ja toimiva, hyvä koko alueen asukkaita ajatellen, joten sen soisi säilyvän. Tulevaisuudessa tarvitaan uusia ja pidempään asuneita oulunkyläläisiä palveleva, toimiva ja riskitön liikennejärjestely alueella.

Juttu on julkaistu 10.9. ilmestyneessä Oulunkyläinen-lehdessä Krabben mäeltä -palstalla

Palsamit pois

Sateisesta kesästä huolimatta olen poikennut ulkoilureiteillä, nauttinut kaupunkipuistoista ja viheralueista, erityisesti Oulunkylässä ja lähistössä.

Kaupungin kukkaistutukset ja vehreys ovat kaunista katseltavaa, mutta lyhyelläkin kävelyretkellä silmiin osuu myös turhan monta tarpeetonta ja sitkeää pientareella paistattelijaa. Esimerkiksi jättipalsami pitäisi saada pois viemästä elintilaa luontaiselta kasvustoltamme.

Luontainen kasvusto kärsii

Viljelykarkulaisia löytyy ympäri Oulunkylää. Kotipuutarha- ja muusta viljelystä luonnonvaraiseksi levinneet kasvit heikentävät luontaista kasvustoamme viemällä niiltä elintilaa. Koristeeksi alun alkaen tarkoitetut kukat voivat tuntua harmittomilta pientareen kaunistajilta, ja sitä ne ovat pitkään, mutta saattavat aiheuttaa aikojen aatossa epämukavan yllätyksen.

Viljelykarkulaiset taistelevat elintilasta ja valtaavat alaa luontaisilta kasveiltamme. Oulunkylässä esimerkiksi lupiini rehottaa aseman seudulla, ruttojuuri koirapuiston kupeessa, jättipalsami bensa-aseman varjossa, jättiputki rivitalon sisäänkäynnissä ja kurttulehtiruusu pyörätien varressa.

Kitkemällä kuriin

Kitkentä ja puutarhajätteen vieminen yleisille aluille ehkäisevät viljelykarkulaisia. Puutarhajätteen vieminen yleisille puistoalueille on myös kiellettyä. Mikäli puutarhajätettä ei voi kompostoida ja hyödyntää omalla tontilla, sen voi toimittaa Sortti-asemalle.

Oulunkylässä järjestettiin keväällä pientaloille suunnattu maksullinen risunkeräyskokeilu. Keräyksellä vastattiin asukkaiden toiveisiin ja helpotettiin pienkiinteistöjä pääsemään helposti eroon risuista.

Kauppa nimeltä Tavara-Taimen

Lapsuudessani kauppamatkat olivat lyhyitä ja ne tehtiin jalkaisin, kauppakassi käsipuolessa. Kivalterintiellä ruokaostokset hoidettiin K-valinta Taimenessa, joka sai nimensä kauppias A. Taimenen mukaan. Kauppa ei ollut iltaisin avoinna ja lauantaisinkin se sulki ovensa jo iltapäivällä. Nyt samassa paikassa on joka päivä myöhäisiltaan auki oleva Siwa.

Tuolloin 1970-luvulla kauppaan ei tarvinnut mahduttaa monenlaisia valmisruokia, hernekeittotölkki hyllyssä taisi olla riittävä valikoima eineksiä. Lihatiski puolestaan oli välttämätön ja se kaupasta löytyi.

Tien toiselle puolelle kauppias perusti meidän lasten ja todennäköisesti vanhempienkin iloksi sekatavaratyyppisen kaupan. Kilometritalon Tavara-Taimenesta ostettiin ompelutarvikkeita, kosmetiikkaa ja leluja. Kaupassa oli myynnissä monenlaista koristeista kankaisiin. Takahuoneen hyllyltä löytyi laatikko, minkä kiiltokuvia kävin jakkaralle kiiveten usein ihastelemassa. Lapsuuden kiiltokuvien lisäksi on kaupasta ostetun kielohajuveden pullo edelleen tallessa. Synttärilahjat käytiin, totta kai, ostamassa Tavara-Taimenesta. Myyjä tiesi aina kertoa mitä Outille, Pepelle, Karoliinalle tai muille lapsille oli jo ostettu. Kulmakunnan lapset tunnettiin, lasten synttärijuhlat olivat hyvin tiedossa ja lahjavinkit kuuluivat palveluun.

Patolaan tuli uusien asukkaiden myötä vielä pari ruokakauppaa ja kioski. K-market Juurikka oli jo nimensä mukaisesti tilavampi marketkauppa. Pauligin sitruuna-Topsyt oli siihen aikaan suosikkijätskini, mutta kauan se maku ei markkinoilla pysytellyt. Helsingin nykyisen kaupunginjohtaja Jussi Pajusen suvun kaupassa käytiin myös välillä karkkiostoksilla.

Kohta Patolasta löytyy jälleen ruokakauppa, kun Käskynhaltijantien varrelle avaa keväällä ovensa Pikkupekka. Useimmiten me asiakkaat suljemme tai säilytämme kaupan alueellamme. Kauppa menestyy asiakkaiden avulla ja ilman heitä näivettyy. Kaupan aukioloajat ovat vihdoinkin onneksi kauppiaan päätettävissä, jolloin asiakkaiden mahdollisuudet tehdä ruokaostoksia ja kaupan mahdollisuus säilyä alueella ovat paremmat. Uusi kauppa sijaitsee vilkkaan Käskynhaltijantien ja bussipysäkkien vieressä, jotka toivottavasti myös tuovat lisää asiakkaita ja säilyttävät kaupan Patolassa.

Juttu on julkaistu maaliskuussa Oulunkyläinen-lehdessä

Pitkiä pellavia

Laskiainen on liittynyt kristilliseen juhlakalenteriin, mutta se on ollut myös vanhan ajan työnjuhla. Talviaikaan tehtiin sisätöitä, kuten pellavan käsittelyä kankaiden raaka-aineeksi. Talvikauden työjakson päätteeksi juhlittiin laskiaista mäenlaskulla. Mäenlaskussa toivoteltiin ”pitkiä pellavia”, jotta pellava kasvattaisi pitkän varren.

Kävijät ilahduttavat

Tänään laskiaissunnuntaina on Helsingissä monenlaisia laskiaistapahtumia ja muuta mukavaa. Vaikka ilma ja lumitilanne eivät ehkä ole suotuisimpia mäenlaskuun, niin kannattaa käydä kurkkaamassa tapahtumapaikoilla. Järjestäjät ilahtuvat jokaisesta kävijästä, olipa kyseessä nopea kipaisija tai pitkäaikainen turisija.

Ja sitkeä kuin pellava

Laskiaistiistaina voi vielä paikkailla tilannetta, jos sunnuntaina ei ehtinyt mäenlaskuun tai hernekeiton ääreen. Ihmisten välisiä kohtaamisia voisi kutsua tämän päivän pitkiksi pellaviksi. Ne kohtaamiset missä olemme läsnä, näemme ilmeet, huomaamme kehonkielen, kuulemme äänensävyn, ja voimme kysyä ja kertoa tarkemmin välttääksemme väärinymmärryksen. Jotta inhimillisyydelle tulisi pitkä ja vankka varsi. Ja sitkeä kuin pellava.